TAIDE ON IKUISTA

Aloitin päivän, jonka näin jo ennalta. Hattuni lentää tuulen mukana. Lapsi huutaa jäisen pääni pieniksi verisiksi sirpaleiksi.

Oodi osteopaatilleni Karille Kari, miks nainen toinen tuo luoksesi pyrkii, kun jokainen soluni vuoksesi sykkii? Vuokses jonottaisin mä kuutamoon, kun vain sun etees pääsisin mä vaakatasoon.

Gunnar-papalle 1932-2014 Lapsena mummolassa villalankaa virkattiin, silloin pituus ovenkarmiin mitattiin. Kesät Taunuksella ajeltiin. Iltaisin soi haitari ja viulu. On monta asiaa, joissa elät mukana. Muistan sinut arjessa ja unissa, niissä mummon kanssa pihalla. Unessa soi haitari ja viulu. Otan vain hyvät muistot laskuun. Valitsen kauniit värit elämäni tauluun. Valitsen onnelliset sanat elämäni lauluun. Ikuisesti soivat haitari ja viulu.

Ajattelen aina uutta kesää, kun kävelen kuolleilla. Nykyhetki. Tulevaisuus. Kuolema. Kuolleena  menneisyydenkin ajatteleminen voisi tehdä onnelliseksi.

tänään olen hyödyllinen. mutta totta minun ei tarvitse olla. elän monella tasolla.

Kalastan mieluummin ahvenii, ku salasanoi yrityksii. Istun mieluummin funtsimas kannolla, Ku pehmeellä toimistotuolilla. Mä selaan tietoni kirjoist en koneist. Mä kuulen juttuni suist enkä foneist. Mun kämpässä on vaa uksi eikä linux. Mä morjestan eläimii ku me on tultu sinuiks. En valvo öisin sun fyrkkas takii, ku en saa unta, mun mestas onnellinen on yksilö eikä yhteiskunta.

Veden alla voit valita mutta et päättää. Voit liikkua muttet hengittää. Uskallat viimeinkin huutaa, koska ääntä ei tule.

Aluttomuus En valitse mitään, aion saada kaiken. Mutta ikuisuuteni päättyi jo synnyinhetkeen.

Taivaassa on pienen pojan hampaanjälkiä. Jokaisesta hyvästä teosta nakerretaan pala pois. Täysi lasi tyhjenee aina, ja puolikas sitäkin nopeammin. Minä täytän lasini: - hiuksista puristetulla hiellä - rintojeni maidolla - sormieni verellä Taivaassa on pienen pojan hampaanjälkiä, sormenjälkiä, tassunjälkiä.

takinnyöri sivelee säärtä lohduttaakseen puun oksa työntää hupun pois kasvoiltani nekin välittävät minusta enemmän juurikasvu erottuu paremmin päivä päivältä elämä jatkuu yhä kuulen molempien äänet kuulen sinun äänesi kovempaa mutta nautin enemmän omastani.

Pelottavinta on se, jota ei voi hallita. Kaikki ohitukset maailmassa. Vaikka minun ei tarvitsekaan tehdä kuin se yksi. Se, joka pitää tehdä nyt.

Päiväkahvit Pidän hiljaisen päiväkahvihetken yksin ihmisten keskellä. Ne puhuttelevat kuortani, mutteivät sisintäni, eivät Minua. Seison sateessa yksin, alasti vaatteitteni alla. Pisarat koskevat kuortani, mutta eivät sisintäni, eivät Minua.

Piirtäisin itseni Piirtäisin itseni äitini kohtuun. Piirtäisin itseni äitini lasiseen, kuution malliseen kohtuun, jonka seinät ovat odotuksia. Tunnetko kosketukseni reisiesi välissä? Alussa kaikki on samaa väriä, alussa kaikki on punaista. Olinko silloin parhaimmillani, vai tulenko vasta olemaan?

Suuri ja kevyt Kurkkua kuristaa, sisintäni ahdistaa, rintaani puristaa. Ja sinä nojaat minuun. Kuinka minä voisin kannatella jotain noin kevyttä ja suurta?

Raiskaus valokuva-automaatissa Olihan se julmaa, naurusta sekaisin. Kohotit vain kätesi, ja minä ... Emmekä lopettaneet siihen. Se ei pystynyt pakenemaan, ja sinä otit kuvan toisensa perään , paremman kuvan, kuin mihin se olisi ikinä pystynyt. Eivät koneet voi näyttää meille millaisia me olemme!

Keiju Kaunis, keveä keijun lento sun elämäs tunteella täyttää. Sen nyrkinisku jos onkin hento, voi puukkoa silloin se käyttää! Mi kiiltää aamussa auringon, kera tuoksujen riipii ja huumaa? Tuo rivi on pullojen uskomaton, käsi hyväilee vieläkin uumaa. Jot’ kauniina pidit sa itsessäs, sitä puhdasta, suloista, hyvää, sen keiju jo riipi rinnastas, kas, sille ei mikään oo pyhää.

Väiski oli Kalevalan riimikingi, mut tuli uusi skidi, jota digas koko jengi. Väiski alko angstata halus skidin niitata! Väiskii otti päähän skeida mitä se sai kestää, kelas ettei lähtöö enää kukaan tuu estää. Äijä suuntas rantaan, duunas veneensä santaan. Äijä istu paattiin ja alko meloo kohti selkää, jätti blasterin taakseen, jätti matskuu joka kestää aikaa, te tuutte kaipaan mun taikaa, ei kannata yrittää heittaa. Te tuutte saleen mua ettiin, tää skene kaipaa mun settii. Jengi tulee epätoivoseks kun ilo ei tuu enää ilmaseks. Mä soitan, mä hoidan, mä soudan, mä loudaan teille matskuu, mä heitän teille kaskuu. mä ridaan auringonlaskuun. Se jätti jengille riimit, se jätti meille nää biisit, ja iloo iloo iloo iloo...

mikä laiskuus! malttakaa hetki,  pienet ajatukseni. sammutan myöhemmin elämänjanonne. täytän kyllä vapaudenkaipuunne. annan teidät jonkun muun vastuulle, jonkun muun luettaville.